Fillaroin tänään Matinkylän kirjastoon ettimään kirjoja puuveneen kunnostuksesta. Aika onneton valikoima, otin mukaan varmaan puolet alan suomenkielisistä kirjoista.
Mukaan tarttui monessa paikassa kehuttu Osmo Perälän Puuvene. Tätä en oo vielä niin tarkkaan selaillu, mut vaikka se vaikuttikin pätevästi kirjotetulle, niin mulle tuskin on siitä kovin paljoa hyötyä. Kirja käsittelee lähinnä soutuveneen rakentamista, tai no, puun työstämisestä noin yleensä.
Ole-Jacob Brochin Puuvene on tosi teoriapainotteinen opus, tää on ehkä kattavin näistä kaikista. Ainoo, josta löysin oikeesti jotain fiksua esimerkiks kansirakenteista. Miinuksena vaan, että kirja on (mun mielestä) kirjotettu asenteella "minun tapani ovat oikeita, muiden vääriä".
Pertti Rovamon ja Martti Lintusen Suomalainen puuvene taas oli mukavinta lukea ja hyvä perusopus alottelijalle. Kirja on jaoteltu kolmeen eri osaan; soutuveneisiin, purjeveneisiin sekä moottoriveneisiin. Lopussa ja alussa on kaikenlaista lässytystä puuveneiden tulevaisuudesta ja sitä rataa.
Kirjan alussa puhutaan myös puuveneiden sielusta, ja siitä ihan omasta fiiliksestä, mikä niissä on. Ja puuveneiden hankkimisesta, ja sen järjettömyydestä.
"Tietenkään et ystävysty tai rakastu mihin tahansa puuveneeseen. Sen on vastattava etsintääsi ja kaipuutasi.
Joskus se voi olla järjetöntä rakastumista ensi silmäyksellä. Elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo kertoo, kuinka hän ja kirjailija Pirkko Saisio ihastuivat vanhaan mahonkiristeilijä Dianaan.
'Mentiin Sauvoon katsomaan ja ihastuttiin siihen heti. Soitin kuitenkin serkulleni, jolla oli puuvene, että mistä voimme tietää, voiko sen ostaa. Hän kehotti heittämään ämpärillä vettä veneen kannelle ja varmistamaan, ettei siinä ole merivesijäähdytystä. Ellei ole, eikä vesi tule läpi, se on jo hyvä merkki. Teimme niin. Dianassa oli merivesijäähdytys ja kaikki vesi tuli läpi. Me sanoimme: Otamme tämän.'"
Hyvin paljon muistuttaa mun veneen hankintaa. Kapusin viereisen veneen pukkeja pitkin oman veneen kannelle, meinasin kompastua pressun alla olevaan kaljapulloon. Hyvä alku. Aikani ihmeteltyäni menin istumaan ruorin eteen, kipparin penkille. Viereinen ikkuna oli paskana, penkille oli satanu vettä ja housut oli perseestä ihan märät. Kattelin avotilaa ja sitä kaaosta päin, joka veneessä vallitsi, ja joku pieni ääni takaraivossa huusi siitä älyttömästä työmäärästä, mikä mulla olisi edessä, jos ottaisin sen veneen, mut ainoo mitä oikeesti pystyin ajattelemaan, oli, että "Hitto, tää tuntuu ihan kodille."
Nojoo. Otin kirjastosta kans Hakkaraisen, Hillon ja Juvan kirjottaman Moottorivenekirjan. Ihan ok kirja veneilijän uraa aloittelevalle, sisältää tietoa mm. väistämisvelvollisuudesta, myrskyssä olemisesta jne, tosin tääkin olisi varmaan päivittämistä vailla, painettu 23 vuotta sitten.
Onkohan edes olemassa mitään suomenkielistä kirjaa (vanhan) puuveneen kunnostuksesta? Noissa kaikissa kolmessa sivuttiin kunnostamista, tyyliin "ota vanha maali pois pohjasta". Ok, otetaan, kunhan joku kertois että miten (tiedän kyllä että miten, mut noin esimerkkinä). Noei, oli siellä vähän tarkempiakin ohjeita mukana, etenkin Brochin kirjassa, mut silti haluisin jotain vielä yksityiskohtasempaa. Esimerkiksi, että lakan saa parhaiten veke kuumailmapuhaltimella ja skraballa, mutta että nopeiten se sujuu, kun toinen kävelee puhaltimen kanssa edellä ja toinen skraban kanssa perässä. Tälläsiä pieniä asioita, joita ei meiän koulussa opetettu, mutta mitkä ihanat duunikaverit on opettanu, ja jotka helpottaa duunia ja vähentää duunin määrää huomattavasti.
Kävin tänään myös broidin raksalla, saan siltä siskoveron nimissä puutavarat mun veneen telttaa varten. Tosin mun piti nyppiä kakkosnelosista varmaan satatuhatta naulaa veke, mut ainaki nyt on puut puhtaana ja valmiina broidin veneen trailerilla odottamassa kuljetusta mun veneen luo.
Ps. Mun tyttö piirs joku viikko sitten meiän veneen. Siin on potkurit ja peräsimetki ! Koulutan tost lapsest viel ittelleni apulaisen näihin hommiin. Se oli itsees Tall Ships Racesien aikaan mun duunissa mukana, ja innostuneena kyseli, että mitä tälle veneelle tehään, miten tää on rikki, mikä tässä on ja silleen. Mielenkiintosin tais olla Melgesin köli maalaamossa, joka oli samana aamuna saatu valmiiks, ja kiilsi nyt ku.. no, kiilsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti