Delphin

Lisää veneaiheista kirjallisuutta. Kävin Aaltoyliopiston kirjastosta lainaamassa pari kirjaa.

Suomalaisia veneitä - Nautica Fennica 2005-2006.

Kirjassa oli luku lasikuituveneistä ja niiden tulemisesta markkinoille. Meinasin jättää tekstin lukematta, mutta kun huomasin Turun veneveistämöstä kertovan luvun - Ruusahan on valmistettu siellä - päätin lukea jutun, ja kah, tekstistä löytyi pätkä Delphin-veneistä.

Merivartiostolle valmistettu Delphinin, kuva kirjasta.

Semmonen. Sillon ko ostettiin Ruusa, yritin pitkään etsiä netistä tietoa Delphin-veneistä. Nyt kun sitä tietoa ei oikein tarvi, niin..
Noh, jos joku joskus miettii moisen ostamista, niin täältä löytyy ainakin tietoa.

Venekuskeilua

Nuorin veljistäni halus lähteä mökille viikonloppuna, ja koska hää ei osaa ajaa veneellä, mä lupauduin heittää broidin kavereineen mökille. Ite jäin venereissujen jälkeen mutsin lapsuudenkotiin, vanhaan rintamamiestaloon Kotkaan viettämään viikonloppua.

Matka alkoi mukavasti ruuhkassa seistessä, normaalin puolentoista tunnin ajomatkan sijaan matka venyi melkeen kahteen ja puoleen tuntiin. Mietittiin jo, että pitäisikö munkin jäädä saareen viikonlopuksi, jos ei päästä ennen pimeää takaisin. Meidän mökkisaarelle pääsisi laivaväylää pitkin, mutta väylän pohjoispuolella on Hallinriviksi kutsuttu kari/matalikko, jolle äitini karautti veneellä joskus 80-luvulla. Tämän jälkeen ollaan kuljettu aina Hallinrivin pohjoispuolelta, siellä Hallinrivin alun erottaa selkeästi merenpinnan yläpuolella olevasta suuresta kivestä. Reitillä ei ole reimareita, joten pimeässä kulkeminen on vähän arpapeliä.

Päätin kumminkin jättää broidin kavereineen keskenään mökille rellestämään. Menomatkalla sivuaallokko keinutti Ruusaa hieman, mutta paluumatkalle aallokko oli tyyntynyt lähes kokonaan, vaikkemme viipyneetkään mökkisaaren suojissa varttia pidempää.

Kuunsilta Ruotsinsalmella. Olisko jo aika hommata se järkkäri isoine putkineen, toi kuu oli mielettömän suuri, upea ja punainen, mutta eihän kännykän kameralla saa edes tyydyttävää kuvaa siitä..

Kotkan valot. Jo hajusta huomasi, millon ollaan saapumassa Kotkansaarelle. Raha haisee.
Päästiin Sapokkaan puoli kymmenen maissa.

Broidille iski hammassärky heti lauantaiaamuna, joten ei auttanut ko lähteä hakemaan heitä takas mantereelle ja hammaslääkäriin. Keli oli mitä mainioin, meri lähes peilityyni ja aurinko paistoi. Veneitä oli yllättävän vähän liikenteessä upeasta kelistä huolimatta..

Onnistuin saamaan flunssan viikonlopun aikana, joten en ole viitsiny lähteä uudelle veneelle hommiin.

Maalattiin elokuun alussa mutsin lapsuudenkodin sauna. Projektissa tais olla mukana kaikenkaikkiaan 4 kpl sisaruksista, mutsi, keskimmäisen veljen vaimo, sekä veljen pojat ja mun likka. Meillä meni vähän ristiin nää oman osa-alueen hommat; mä tulin paikalle vasta kun sauna oli melkeen skrabattu puhtaaksi vanhasta maalista, ja näytin sitten miten skrabata oikeaoppisesti. Työ sujui varmaan puolet nopeammin ja lopputulos oli paljon parempi, ja mikä tärkeintä, tyyli oli kropalle paljon parempi. Noh, jäin sitten mutsin kanssa viimeistelemään mökin maalaamista, kun talonrakentaja-isoveljeni tuli paikalle, ja näytti, miten taloja oikeasti maalataan. Taas työ sujui puolet nopeammin ja lopputulos oli parempi mitä tälläsen amatöörin taktiikalla..

Nyt vaan odottamaan, että saunan seinät kasvaa taas täyteen villiviinejä.
Tältä saunan kuisti näytti pari kesää sitten:

puuvene -kirjallisuutta

Mun raamattuni seuraavan vuoden ajan.
Fillaroin tänään Matinkylän kirjastoon ettimään kirjoja puuveneen kunnostuksesta. Aika onneton valikoima, otin mukaan varmaan puolet alan suomenkielisistä kirjoista.

Mukaan tarttui monessa paikassa kehuttu Osmo Perälän Puuvene. Tätä en oo vielä niin tarkkaan selaillu, mut vaikka se vaikuttikin pätevästi kirjotetulle, niin mulle tuskin on siitä kovin paljoa hyötyä. Kirja käsittelee lähinnä soutuveneen rakentamista, tai no, puun työstämisestä noin yleensä.

Ole-Jacob Brochin Puuvene on tosi teoriapainotteinen opus, tää on ehkä kattavin näistä kaikista. Ainoo, josta löysin oikeesti jotain fiksua esimerkiks kansirakenteista. Miinuksena vaan, että kirja on (mun mielestä) kirjotettu asenteella "minun tapani ovat oikeita, muiden vääriä".

Pertti Rovamon ja Martti Lintusen Suomalainen puuvene taas oli mukavinta lukea ja hyvä perusopus alottelijalle. Kirja on jaoteltu kolmeen eri osaan; soutuveneisiin, purjeveneisiin sekä moottoriveneisiin. Lopussa ja alussa on kaikenlaista lässytystä puuveneiden tulevaisuudesta ja sitä rataa.
Kirjan alussa puhutaan myös puuveneiden sielusta, ja siitä ihan omasta fiiliksestä, mikä niissä on. Ja puuveneiden hankkimisesta, ja sen järjettömyydestä.
"Tietenkään et ystävysty tai rakastu mihin tahansa puuveneeseen. Sen on vastattava etsintääsi ja kaipuutasi.
Joskus se voi olla järjetöntä rakastumista ensi silmäyksellä. Elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo kertoo, kuinka hän ja kirjailija Pirkko Saisio ihastuivat vanhaan mahonkiristeilijä Dianaan.
'Mentiin Sauvoon katsomaan ja ihastuttiin siihen heti. Soitin kuitenkin serkulleni, jolla oli puuvene, että mistä voimme tietää, voiko sen ostaa. Hän kehotti heittämään ämpärillä vettä veneen kannelle ja varmistamaan, ettei siinä ole merivesijäähdytystä. Ellei ole, eikä vesi tule läpi, se on jo hyvä merkki. Teimme niin. Dianassa oli merivesijäähdytys ja kaikki vesi tuli läpi. Me sanoimme: Otamme tämän.'"
Hyvin paljon muistuttaa mun veneen hankintaa. Kapusin viereisen veneen pukkeja pitkin oman veneen kannelle, meinasin kompastua pressun alla olevaan kaljapulloon. Hyvä alku. Aikani ihmeteltyäni menin istumaan ruorin eteen, kipparin penkille. Viereinen ikkuna oli paskana, penkille oli satanu vettä ja housut oli perseestä ihan märät. Kattelin avotilaa ja sitä kaaosta päin, joka veneessä vallitsi, ja joku pieni ääni takaraivossa huusi siitä älyttömästä työmäärästä, mikä mulla olisi edessä, jos ottaisin sen veneen, mut ainoo mitä oikeesti pystyin ajattelemaan, oli, että "Hitto, tää tuntuu ihan kodille."

Nojoo. Otin kirjastosta kans Hakkaraisen, Hillon ja Juvan kirjottaman Moottorivenekirjan. Ihan ok kirja veneilijän uraa aloittelevalle, sisältää tietoa mm. väistämisvelvollisuudesta, myrskyssä olemisesta jne, tosin tääkin olisi varmaan päivittämistä vailla, painettu 23 vuotta sitten.

Onkohan edes olemassa mitään suomenkielistä kirjaa (vanhan) puuveneen kunnostuksesta? Noissa kaikissa kolmessa sivuttiin kunnostamista, tyyliin "ota vanha maali pois pohjasta". Ok, otetaan, kunhan joku kertois että miten (tiedän kyllä että miten, mut noin esimerkkinä). Noei, oli siellä vähän tarkempiakin ohjeita mukana, etenkin Brochin kirjassa, mut silti haluisin jotain vielä yksityiskohtasempaa. Esimerkiksi, että lakan saa parhaiten veke kuumailmapuhaltimella ja skraballa, mutta että nopeiten se sujuu, kun toinen kävelee puhaltimen kanssa edellä ja toinen skraban kanssa perässä. Tälläsiä pieniä asioita, joita ei meiän koulussa opetettu, mutta mitkä ihanat duunikaverit on opettanu, ja jotka helpottaa duunia ja vähentää duunin määrää huomattavasti.


Kävin tänään myös broidin raksalla, saan siltä siskoveron nimissä puutavarat mun veneen telttaa varten. Tosin mun piti nyppiä kakkosnelosista varmaan satatuhatta naulaa veke, mut ainaki nyt on puut puhtaana ja valmiina broidin veneen trailerilla odottamassa kuljetusta mun veneen luo.

Ps. Mun tyttö piirs joku viikko sitten meiän veneen. Siin on potkurit ja peräsimetki ! Koulutan tost lapsest viel ittelleni apulaisen näihin hommiin. Se oli itsees Tall Ships Racesien aikaan mun duunissa mukana, ja innostuneena kyseli, että mitä tälle veneelle tehään, miten tää on rikki, mikä tässä on ja silleen. Mielenkiintosin tais olla Melgesin köli maalaamossa, joka oli samana aamuna saatu valmiiks, ja kiilsi nyt ku.. no, kiilsi.

LADIES ONLY

Krapulasunnuntaita on vietetty veneessä siivoten; nyt on roskat roskissa ja ongelmajätteet ongelmajätteissä. Enää lepuuttajat, ohjausvaijeri sekä yhdet pelastusliivit siivottava veke. Niin, ja magic boxin jätin tyhjentämättä, siellä on joku sata kiloa ruostuneita ruuveja, pultteja ja muttereita, ja niiden seassa ihan hyödyllistä kamaa. Mm. pullonavaaja, jossa lukee CAPTAIN. Mulla on samaa tyyliä oleva LADIES -kyltti kotona.

Pilssi oli satanut pressusta huolimatta taas täyteen vettä, ja ihan vaan v'ttuillakseni tyhjensin sen uudelleen, tällä kertaa kokonaan, koska halusin nähdä pilssin pohjan. En tosin jaksanutkaan sitten putsata sitä koko matkalta, mutta vähän alle metrin matkalta löytyi vain yksi kahden sentin pituinen kohta, jossa puusta törötti muutama tikku, eli on ihan vähän lähtenyt lastoittumaan siitä. Toivottavasti muualta ei tule samanlaisia, isompia ylläreitä.

Mun kännykän näyttö päätti ottaa omaa lomaa, joten en kerennyt räpsiä kuvia ku keulahytistä. Ja nekin ihan huonoja. Pitäis ostaa uus järjestelmäkamera.

Kyljet ainakin näyttävät olevan hemmetin hyvässä kunnossa sisäpuolelta. Alapuolella olevassa kuvassa wc, ylösalaisin oleva wc-pytty näkyy kuvan alareunassa. Vessaan ei ole mitään ovea, pelkät verhot vaan. Jos ja kun päätän jättää jonkinlaisen wc-systeemin tänne, niin luultavasti muutan sen samanlaiseksi kuin Ruusassa, eli pönttö on punkan alla. Se ei kumminkaan pääse vielä tämän talven duunilistaan, vaan sitten vuoden tai parin päästä on edessä tuon sängyn ja pöntön välisen seinän purku ja jatkopala sängylle siihen.
Tänä kesänä - taisiis talvena - vois duunata (jos ehtis) tohon keskelle vielä muutaman levyn, jotta sais yhden ison vuoteen noista.

Keulahytin katto on tehty pelkistä rimalaudoista, ei mitään vaneria missään välissä. Veikkaan että rimoihin on jyrsitty V:n muotoinen sauma, senkin näkee sitten ku pääsee putsaamaan vanhoja saumausmassoja tieltä pois.
En oo ainakaan vielä huomannu, että mistään kohtaa paistaisi päivä läpi. Paitsi katon ja seinän välistä.. Niin, ja tosta kuvassa näkyvästä reiästä, jossa joskus on ollut jotakin.

Lätkästään nyt vielä yksi huonosti muokattu kuva. Otin toiselta puolelta verhotkin jo pois. Rupes jostain syystä kyrpimään ne.



Että sellanen keulahytti. Rakennan teltan parin viikon päästä veneen päälle - tai siis rakas talonrakentajaveljeni rakentaa - ja sit pääseeki kunnolla alottaa nää hommat. Wohoo.

Mun koira oli tänään muuten mukana telakalla ! Ens kerralla aion ottaa koiran JA lapsen messiin. Ettei vahingossakaan tulis niitä töitä tehtyä. ;)

Ainiin! Joku oli muuten satavarmasti käynyt mun veneessä. Mitään ei ollu hävinny (eikä mitään oltu siivottukkaan, ikävä kyllä). Mä oon oppinu sitomaan pressun narut aina paalusolmulla, jota vasten kiristän pressun ja sit sellanen solmu, jonka saa vetäsemällä auki. Nyt, kö aloin purkaa pressua, ne narut oli sidottu jollain hemmetin sekasotkuilla.

Hirmuinen

Pienoismalli ja muuta turhaa jorinaa

Veljen vaimo lähetti mulle kuvan isänisän tekemän veneen pienoismallista. Olin ihan unohtanut, että oltiin mökillä räpsitty siitä kuvia.

Ei tuo kyllä pirtuvenettä nyt niiin paljoa muistutakkaan.. Muttei se kyllä fiskarikaan ole, kö pohjaa ja peräpeiliä kattoo. Mutta toisaalta edelliseen postaukseen lisäämässäni kuvassa veneen perä ei näyttänyt tasaselta, vaan pyöreältä. Pitää tosiaan kaivaa ne kuvat itse veneen rakentamisesta, jotta sais vastauksen tähänki arvotukseen. ;)

Kotkasta kohti Haminaa, Ollinkari kuvan vasemmassa laidassa.
Kuva on otettu juhannusaattona 2012.

Nojoo. Ton mun uuden veneen entisen omistajan mukaan vene on "yllättävän vakaa", eikä läheskään niin kiikkerä, mitä fiskarit yleensä tuppaavat olemaan. Mahtava homma, toivottavasti pitää paikkansa, koska mikään ei oo niin ärsyttävää, kun ajaa kallellaan olevaa fiskaria. Keulassa tosin on kuulemma liikaa painoa, joten keulaa pitäisi saada ylöspäin. Toivottavasti moottorin vaihdon yhteydessä venettä saa kevennettyä edes jonkin verran.
Ruusassa ei tartte ko yhen henkilön olla puol metriä liian keskellä, niin koko vene kulkee ihan vinossa. Ihan sama, vaikka pyrinki aina lastaamaan painavimmat kamat pois kipparin puolelta, jonka puolelle vene aina kallistuu. Kipparin vissiin pitäis alkaa harkita sitä painonpudottamista. ;)
Ruusalla tosin on pituutta 10,40m (tarkistin rekisteritodistuksesta! Olin satavarma, että se on 10,50m..) ja leveyttä vain 2,50m. Uusi botskihan on kaksi metriä lyhyempi ja kymmenen senttiä leveämpi..

Sukuvika.

Kuvassa isänisä, Valle, itse rakentamansa veneen kanssa. Kuva on luultavasti otettu heiän kotirannastaan, Kotkan Mussalosta.

Olisi kiva tietää, mitä veneelle on käynyt, ja onko se jo veneiden taivaassa. Luultavasti.

Broidilla on albumi, jossa on kuvia rakennusprojektista. Pitänee käydä sosialisoimassa se häneltä tässä joku päivä. ;)

Vene on mitä luultavimmin rakennettu 50-luvulla, kun isovanhempani ostivat mökin saaresta. Tästä kuvakulmasta näyttää siltä, että kyseessä on pieni fiskari, mutta mökillä oleva pienoismalli muistuttaa enemmän nopeaa pirtuvenettä kuin hidasta fiskaria. Veneellä on kuljettu saaresta Kotkaan töihin joka kesä (Ruusalla matka kestää palttiarallaa tunnin, broidin Nimbuksella vartti), ja tän takia veikkaisin, että vene on ollut nopeempi kuin perus fiskari.

LR

Botski on kuulemma rakennettu Seppälän veneveistämöllä Summassa vuonna 1969, eli ensi vuonna vietetään 45-vuotissynttäreitä meiän paatilla. ;)

Varustukseen kuuluu kuomu (kitin värinen, aika paskanen mutta painepesurilla lähtee se mikä lähtee), kaiteet (arvostan! Lapsen ja koiran helpompi kulkea), ankkuri + vara-ankkuri, pelastusrengas + teline, fendareita noin sata kpl (vissiin 8 löytynyt tähän mennessä) + 4 kpl fendaritelineitä sekä uimaportaat, jotka saa keulaan ja johonkin perän sivuun kiinni.
Wallas 1800 Sail -lämmitin löytyy myös (jos löytyy), WC-istuin + pumppujärjestelmä, sekä entisen omistajan rakentama septitankki erillisenä, lojuu tällä hetkellä entisen omistajan kellarissa. Pitää kattoo nyt, pöntön asennus ei välttämättä kuulu tämän talven suunnitelmiin. Ehkä vuoden/parin päästä sitten.


Pituus: 8,40 m
Leveys: 2,60 m
Syväys: 0,70 m
Korkeus: 1,80 m.
Paino: 2500 kg.

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, näin keulakannen ensimmäistä kertaa vasta keskiviikkona. Pressun päälle oli kerääntynyt ämpärillinen vettä, ja kannella olikin ehkä puolen neliön kokoinen märkä alue, ja puusta lähti muutamista kohdista lastuja. Ei tosin vaikuttanut muuten mitenkään mädälle, koputusääni oli yhtä terävä mitä toisellakin puolella. Toivottavast pääsen siinäkin kohtia pelkällä hiomisella ja saumojen tiivistämisellä.

Keulahytin katon päälle (kannelle) oli lätkästy joku matto (näytti kudotulta lasikuitumatolta).
Oli mitä oli, aion hioa sen hevonhittoon siitä, ja tiivistää siitäkin saumat (alla siis rimapuuta).
Tosi monessa fiskarissa keula- ja ohjaushytin katto on maalattu valkoiseksi, onkohan tälle joku tietty syy olemassa?

Mun isänisä on aikoinaan rakentanut oman veneen, pitääkin skannata kuva koneelle. Meillä on mökillä pienoismalli veneestä, mutta vasta tänään näin ekaa kertaa valokuvan itse veneestä.

Isänisän veneen rakentaminen, sekä oman isän veneinsinööriopiskelut ennen IT-alalle siirtymistä on aina olleet niin itsestäänselviä asioita, että mulle tuli sellanen "Ahaa.." fiilis, kun olin käynyt venekoulua puoli vuotta, ja ekaa kertaa "muistin" noi asiat. Sukuvika vissiin tää veneiden kanssa kiroileminen.

nimiasiaa

Yleensä kannatan perinteitä, mutta kuten aiemmassa postauksessa kirjotin, veneen nimi on sellanen asia, joka mun oli pakko vaihtaa. En vaan nää itteetäni sanomassa, että "Lähetään just Marjukalle" tai "Aivot unohtu Marjukkaan" tai mitä tahansa.

Hyvän veneen nimen tunnistaa siitä, että sitä myös käyttää. Ekasta veneestäni, Ruusasta, puhun aina Ruusana, ja myös sukulaiset, frendit ja duunikaverit tietävät ja muistavat Ruusan nimen ja käyttävät sitä. Se ei siis ole "se sun vene" vaan "Ruusa".

Meidän perheen ensimmäisen veneen nimi oli Rosa, jonka jälkeen tuli Rosarita. Kun ostettiin systerin kanssa oma vene, mietittiin Rosa II:sta, Roosaa, ja päädyttiin sitten (mun keksimään;) Ruusaan. Ruusa vaan tuntu heti hyvälle.
Ja ruusuinen linja juontuu meidän sukunimestä: Roos.

Nimivaihtoehtoja uudelle veneelleni oli Ursula, Ruusu, Croft ja Mikko. Ursula, naaraskarhu, tuntui ehkä kaikkein parhaimmalle noista, Ruusu taas olisi jatkanut perinteistä Rosa/Rosarita/Ruusa -linjaa.

Kävin tänään maistraatissa rekisteröimässä veneen mun nimiin, ja samalla tuli tehtyä lopullinen päätös veneen nimestä.
Mietin sopivaa nimeä lähes kuukauden, mikään ei vaan tuntunut sopivalle, ja muutamina epätoivon hetkinä harkitsin pitäväni Marjukka -nimen.

Kun viikko sitten keksin sen sopivan nimen, pyörittelin sitäkin vielä viikon verran mielessäni. Olin jo kuukausi sitten todennut, että tunnen ja tiedän kyllä, kun keksin "sen oikean" nimen. Ja tosiaan, kun luin jostakin dekkarista kaksiosaisen kahvilan nimen, olin heti, että "Tää on mun veneen nimi." Pieni arpominen johtui vaan nimen kaksiosaisuudesta, ja siitä, että se on ehkä vähän liian brassaileva ja hieno nimi fiskarille. Vaikka hienohan vene onkin, ei siinä mitään !

Uuden nimen taidan kumminkin paljastaa vasta, kun olen saanut nimikyltit tehtyä. ;)

to do -list.

Keskiviikkona sain vihdoin aloitettua veneellä. Keräsin kolme isoa kassillista roskia pois, ja otin pressun pois - pressu oli revennyt kahtia ohjaamosta perään, joten avotilaan oli päässyt satamaan vettä ties kuinka pitkään.
Näin myös ekaa kertaa veneen kannen !

Torstaina kävin tyhjentämässä pilssiä, pohjalle jäi sentin verran vettä. Pitäis sekin mennä tyhjäämään tässä lähipäivinä.
Heitin myös väliaikaisen pressuviritelmän avotilan ylle illan ja yön aikana alkavaa myrskyä varten. Tosin muistin jälkeenpäin, että unohdin sitoa pressun perästä kiinni - mun piti tehdä se, ja läksinkin keulasta kohti perää, mutta siinä kahdeksan metrin aikana se unohtui, ja, no, niin.. Mut kaipa se silti sitä vettä jotenkin pitää poissa.
Rapsutin myös helposti irtoavia lakkoja pois, jotta niitä ei sitten varisisi työn alla olevaan veneeseen niin mielettömästi.

Vene on tällä hetkellä telakoituna Hietsun lähellä, Stadissa, ja luultavasti jätän sen sinne vielä täksi talveksi. Toisella veneelläni on laituripaikka Kotkan Sapokassa, josta on tunnin matka mökkisaarellemme.
Olen vielä kahden vaiheilla, jättäisinkö ensi kesäksi - jos ja kun se nyt valmistuu ajoissa - uuden veneen Espoon suunnalle, vai ajaisinko sen samantien Kotkaan. Olishan se kiva pitää sitä hetken täällä Espoossa, meillä kun on aina ollut venepaikka Kotkassa.

to do -list:
- Sisätilojen tyhjentäminen roinasta
- Sisätilojen pinnoilta helposti irtoavat lakat pois
- Sisätilojen siivoaminen
- Pilssin tyhjentäminen ja siivoaminen
- Veneen kannen ja avotilan huuhtelu vedellä

Mulla tökkii jo tässä vaiheessa tää työn aloittaminen. Lähinnä se johtuu siitä, että siivoamista on niin saakelisti, ettei oikeen tiedä, mistä alottaisi. Pitäis jaotella tavarat sellasiin, jotka jätän veneen lähistöön, sellasiin jotka vien muualle säilöön, sellasiin mitkä ei ole roskia mut ei myöskään tarpeellisia veneessä, ja sitten ne roskat.

Rikon myös kaikkia mahdollisia sääntöjä, mutta mun on ihan pakko muuttaa veneen nimi. En vaan koe minkäänlaista sielunkumppanuutta veneen nykyisen nimen, m/s Marjukan kanssa. Ironista kyllä, veneen nimikyltit onkin ohjaushytin katon sisäpuolen lisäksi ainoa pinta, jolle ei tarvitsisi tehdä mitään.

Keskiviikkona kö kävin veneessä, ihmettelin, että "mikä tää katkennut tappi oikeen on", kohautin olkia ja heitin sen roskiin. Torstaina totesin, että kah, sehän oli kuomun metallituista osa (blackout, miksi niitä sanotaan?). Varmaan ainoa asia, mikä ei selkeesti ollut roska, minkä heitin roskiin. Olihan tosiaan katkennut siitä alaosasta, mutta pienempi vaiva olis ollut korjata se, ko alkaa ettimään uutta.

- Purkaminen.

Otan kaiken, minkä irti saa (suht helposti) pois veneestä, jotta skrabaaminen ja hiominen olisi helpompaa. Kaiteet ja reunalista lähtee varmaan ensimmäisinä, ja hmm. Suuren osan varmaan kuljetan hiottavaksi ja lakattavaksi duuniin.
Tosin, en ala rohmuumaan tätä tekemistä liikaa, ja purkamaan umpimähkään rakenteita.
Liekö sattumaa vai ei, oon kesäkuusta lähtien säästänyt erilaisia purkkeja ja purnukoita, joita saatan tarvita esimerkiksi ruuvien ja pulttien säilytykseen. Fiksu Miksu.

Never say never !

"Mä en koskaan osta puuvenettä, etenkään limisaumaista sellasta."

Pari viikkoa siitä, kö olin viimeksi ajatellut noin, huomasin olevani sopivamassa kauppoja mahonkisesta, limisaumaisesta fiskarista.

Mulla on viitisen vuotta ollut siskon kanssa yhteisomistuksessa kymmenen metriä pitkä lasikuitufiskari (aikoinaan viranomaiskäytössä ollut malli), ja koska mulla ja siskolla ei ihan kohtaa nää näkemykset esimerkiksi veneen hyvästä hoidosta, niin nyt tuli eteen sellanen tilanne, että joko mulla ei ole sitä venettä ensi kesänä, taikka sitten mulla ei ole siskoa ensi kesänä. Päätin luopua ennemmin veneestä.

Kuvassa vanha veneeni, Turun veneveistämöltä vuonna 1971 valmistunut Delphin-fiskari, "Ruusa".
Ohjaushytin katolla toimittaa laivakoiran virkaa rhodesiankoirani Rudo.

Vaikka oon ammatiltani veneenrakentaja, mun koulu ja työt on ollu pelkästään lasikuituveneiden korjaamisia, ja koska mulla ei ikinä ole ollut pienintäkään mielenkiintoa hankkia puuvenettä, mua ei ole edes kiinnostanut opetella mitään puuveneiden hoitoon, huoltoon ja kunnostukseen liittyvää, joten lähden tähän projektiin ihan ummikkona.
Mut tää taitaa tosin olla paras tapa oppia; ostaa vaan jonkun vanhan raadon, ja lähteä sitten kunnostamaan sitä.

Olin katellut mäntyrunkosia fiskareita netistä, tuttujen kautta kysellyt eri veneistä ja mitähän, kö löysin lupaavalta vaikuttavan mäntyfiskarin Hämeestä. Sattumalta kyseinen vene oli ollut mun duunipaikan vanhalla telakalla edellisenä talvena, ja laitoin sitten viestiä duunikaverille, että muistaako se kyseistä venettä. Vastaus oli, että "Miksu!! Se on niin, et sulle pitää maksaa, jos otat sen veneen!" Pienen "Miksi? Miksi ei?" jankkaamisen jälkeen duunikaveri sano, että vanhalla telakalla on mahonkifiskari myytävänä, se vie mut kattomaan sitä joskus. Taisin yhden päivän malttaa odottaa, ennenkö pakotin sen viemään mut sinne.

Vaikka joka ikinen pinta vaati skrabaamista, hiontaa, sävyttämistä ja lakkaamista, olin ihan rakastunut.

Maksoin veneestä polttopuun hinnan, ja oon osannut varautua sellasiin ei-niin-yllättäviin menoihin. Alusta asti tiesin, että uus moottori on hankittava jostain, uudet sähkötkin kelpais, yks ikkuna on mennyt paskaksi (siis ikkunat on lasia! Viis vuotta oon kiroillu himmentyneitä pleksi-ikkunoita alimpaan helvettiin!).. Tokalla vierailukerralla totesin, että uus kalarauta on hankittava, kolmannella kerralla totesin, että reunalistakin pitää uusia.. Kauhulla odotan, mitä pilssistä paljastuu sen vedestä tyhjentämisen jälkeen.

Että sellanen projekti, ihankun duunissa ei muutenkaan sais riehua veneiden kanssa tarpeeksi. Tiedän ja kiroan jo nyt edessä olevaa työmäärää, ja sitä, että mä en todellisuudessa osaa edes kuvitellakkaan, kuinka iso duuni mulla tässä on.
Onneksi vanha telakka on melkeen duunimatkan varrella - pyörällä sotkee noin kymmenessä minuutissa takas bussipysäkille.

Tähän blogiin on tarkoitus kirjata ylös kaikki, mitä tuolla veneellä on tullut tehtyä, ja näin projektin alkuvaiheessa vähän, että mitä tullaan tekemään. Tänäänkin kö kävin siellä, ensimmäinen vartti meni roskia siirrellessä ja ihmetellessä, että mistähän hemmetistä sitä oikeen alottaisi.
Kuvat ovat ainakin aluksi erittäin upeaa Nokia N97 mini -laatua, pahoitteluni.

Heart wants what the heart wants.

Ps. Neuvoja ja vinkkejä otetaan vastaan !