nimiasiaa

Yleensä kannatan perinteitä, mutta kuten aiemmassa postauksessa kirjotin, veneen nimi on sellanen asia, joka mun oli pakko vaihtaa. En vaan nää itteetäni sanomassa, että "Lähetään just Marjukalle" tai "Aivot unohtu Marjukkaan" tai mitä tahansa.

Hyvän veneen nimen tunnistaa siitä, että sitä myös käyttää. Ekasta veneestäni, Ruusasta, puhun aina Ruusana, ja myös sukulaiset, frendit ja duunikaverit tietävät ja muistavat Ruusan nimen ja käyttävät sitä. Se ei siis ole "se sun vene" vaan "Ruusa".

Meidän perheen ensimmäisen veneen nimi oli Rosa, jonka jälkeen tuli Rosarita. Kun ostettiin systerin kanssa oma vene, mietittiin Rosa II:sta, Roosaa, ja päädyttiin sitten (mun keksimään;) Ruusaan. Ruusa vaan tuntu heti hyvälle.
Ja ruusuinen linja juontuu meidän sukunimestä: Roos.

Nimivaihtoehtoja uudelle veneelleni oli Ursula, Ruusu, Croft ja Mikko. Ursula, naaraskarhu, tuntui ehkä kaikkein parhaimmalle noista, Ruusu taas olisi jatkanut perinteistä Rosa/Rosarita/Ruusa -linjaa.

Kävin tänään maistraatissa rekisteröimässä veneen mun nimiin, ja samalla tuli tehtyä lopullinen päätös veneen nimestä.
Mietin sopivaa nimeä lähes kuukauden, mikään ei vaan tuntunut sopivalle, ja muutamina epätoivon hetkinä harkitsin pitäväni Marjukka -nimen.

Kun viikko sitten keksin sen sopivan nimen, pyörittelin sitäkin vielä viikon verran mielessäni. Olin jo kuukausi sitten todennut, että tunnen ja tiedän kyllä, kun keksin "sen oikean" nimen. Ja tosiaan, kun luin jostakin dekkarista kaksiosaisen kahvilan nimen, olin heti, että "Tää on mun veneen nimi." Pieni arpominen johtui vaan nimen kaksiosaisuudesta, ja siitä, että se on ehkä vähän liian brassaileva ja hieno nimi fiskarille. Vaikka hienohan vene onkin, ei siinä mitään !

Uuden nimen taidan kumminkin paljastaa vasta, kun olen saanut nimikyltit tehtyä. ;)