Nyt on toinen puoli paatista paljaana, alkuviikosta löträämään kyllästeillä jos säät sallii. Alunperin tarkotus olisi ollut kyllästää lauantaina, muttakun ne säät ei sallineet.

Tosiaan nää hommat olis parempi tehdä keväällä, mutta mä epäilen suuresti onko mulla keväällä aikaa tähän urakkaan. Ja siitä on niin pitkä aika, ko toi vene on saanut viimeks mitään kyllästettä itteensä, joten nyt ko on aikaa niin miksi ei.

Pari päivää sitten oli upea auringonlasku, toimi samalla valomerkkinä, että nyt nainen jumalauta kotiin sieltä veneeltä.

Kyljistä otettiin ensin lakat skraban ja kuumailmapuhaltimen avulla pois, jonka jälkeen hionta Feston epäkeskolla 80-hiomapaperilla. Keväällä viimeistelen hionnan hianommilla karkeuksilla.
Pohjasta skrabasin enimmät lakat pois, jonka jälkeen hionta 60:llä hiomapaperilla.

Heitin kokeilumielessä boracolia veneen kyljen ylimpään lautaan sekä ruffiin + sisälle muutamiin paikkoihin. Tästä syystä siis ylin lauta tummempi kuvissa.
Yllä kuva heti boracolin laiton jälkeen, alla otettu kuva tunti laiton jälkeen.
Ylemmässä kuvassa näkyy tummempi läntti reunalistan alapuolella. Olin vähän skeptinen boracolin suhteen, mutta ihme kyllä läntti muuttui huomattavasti huomaamattomammaksi. Läntti näkyi siis ennen boracolilla käsittelyä kuivassakin puussa selkeästi.

Käsittelin myös ruffin boracolilla. Ikkunanpielistä tuli mielettömän kauniin väriset, huono kamera ei tuo oikeutta upeelle punasen sävylle. En vielä perjantaina kerennyt kannelle pomppimaan, joten en tiedä miten hyvin boracol puri ikkunanpielien tummentumiin. Ne on vähän pahempia mitä kyljissä.

Löysin ensimmäisen mädän kohdan veneestä, paskanmarjat. Ei kyllä oo mitenkään kriittinen kohta, ruffin seinässä, kannen alapuolella. Kokeilin kantta ulkopuolelta, ja ruffin seinää, kummassakaan ei oo lahoa onneksi. Paikka on siis se, josta oli ikkuna rikki ja josta oli satanut lunta/vettä sisään, plus kipparin penkki pätevästi keräämässä lunta siihen.

Nyt viimosiin hiomisiin ennenkö mun pitää palauttaa festo työkaverille.

glorkki

Parempi myöhään kuin milloinkaan.. Oon vasta nyt syksyllä löytäny aikaa veneelle, koko kevät meni kahden työpaikan välillä juostessa ja kellon ympäri ja sen yli hommia tehdessä.

En mä olekaan ihan niin kädetön puuveneen kanssa, mitä oletin, mut ihan varmuuden vuoksi kysyn kaiken kaikilta moneen kertaan, ja koska minä, niin kaikki opitaan kumminkin kantapään kautta.

Joka tapauksessa, en nyt hirveästi kerkeä kirjotella. Kyljet on vedetty puulle (syksy parasta aikaa tehdä tämä, tiedetään...), huomenna löträän jonkun uuden vanhan litkun kanssa jota frendi suositteli, josta en ollut ikinä kuullutkaan mut kokeillaan nyt. Perjantaina / lauantaina pöötä kylkiin ja ehkä pohjaan jos pohja vaikka olis tarpeeks kuiva, ja ruffiin varmaan siinä samalla. Mä aattelin taas kokeilla kantapään kautta oppimista, ja jättää puun paljaaksi (ilman lakkaa) talven ajaksi.

Niin. Veneen kylki ja pohjat melkeen valmiita, tai no, pohjasta joutuu hioa vielä 3/5, mut eiköhän sen saa huomenna tehtyä. Toivottavasti.
Ruffi on myös hiottu, mut keulahytille en oo vielä tehnyt mitään. Sisältä oon yrittäny hioa äärimmäisen surkealla hiomakoneella, mutta oon löytäny itsestäni upean adhd-puolen. Istun hiomassa yhtä nurkkaa, käännän hetkeksi katseen muualle ja huomaan jotain mielenkiintosempaa hiottavaa, ja pomppaan sinne hiomaan. Kohta nään taas jotain vielä mielenkiintosempaa, ja taas vaihtuu paikka. Sitten muistan sen alkuperäisen, "tärkeimmän" paikan, ja meen takas sen kimppuun, kunnes rumba alkaa taas alusta.

Mulla on ihan paras työkaveri mukana hommissa, tyyppi on vetäny suurimman osan kyljistä ja pohjasta mun pomppiessa hytin sisällä paikasta toiseen. Mullahan oli kova tavoite, etten tee keulahytissä mitään koskaan ikinä, mut eiköhän keulahytin katon kaaret oo kadottanu maalipintansa sieltä sun täältä.....

Oli muuten viimeinen kesä Ruusan (lasikuituveneen) kanssa. Hirtti kiinni isosiskon kanssa, joten vene menee nyt keväällä myyntiin. Ruusa on rutkasti paremmassa kunnossa nyt, ko mitä se oli sillon ko ostettiin se. Jos löydän aikaa, teen Ruusaan vielä pohjamaalirempan, niin sit voin sanoa, että siinä on luotettava vene. Siitä on nimittäin kerennyt jo hajota ne oleellisimmat, mitä veneestä voi hajota. Moottori meni ensimmäisten joukossa vaihtoon, samoten ohjausvaijeri. Nyt viimesimpänä systeri ajo veneen päin laituria. No, korjaaja korjaa.
Ruusan kanssa on kyllä sattunu ja tapahtunu. Tän kesän hittiepisodi oli, ko oltiin Sapokassa tulossa mökiltä broidin kanssa. Broidi oli ohjaamassa, oltiin vikan laiturin kohdalla ennen omaa laituria, ko broidi huutaa, että tää ruori halkes kahtia. Olin että "Mitä, miten niin halkes kahtia...?" Broidi nostaa kaks ruorinpuoliskoa ylös kattoluukusta. Vaihdettiin äkkiä broidin kanssa paikkaa, mä menin "ohjaamaan" ja broidi kannelle. En varmaan ikinä unohda sitä fiilistä, ko broidi vaimoineen osottaa kannelta, että "käännä oikealle, oikealle", ja mä yritän kääntää kymmenmetristä venettä oikealle vääntämällä kaksin käsin ~sentin paksuisesta ruorin akselitapista. Olotila oli jotain hysteerisen naurun ja epäuskon väliltä.


Eiliseltä. Alimman laudan lakat otettu nyt jo poies. Ruffin väri on vähän epätasainen vaikka hiottiin se tasaisesti, pitää koittaa viä saada paremmaks väriä.

Ennen ja jälkeen.

Getting there..